'Mantelilaakson vaaleanpunainen kukka-usva leijuu hilpeänä ilmassa.
Sormeni hipovat vanhan puun karheaa kaarnaa
ja suljen silmäni.
Vaivun horrokseen, kauniiseen satuun,
ja annan terälehtien leijailla ylleni.
Avaan silmäni ja puristan käteeni piilotettua sydäntä,
mantelin sydäntä.
Annan ajan kulua, se johtaa aina oikeaan unelmaan.'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kaunis kommentistasi!